Sinänsä minulla ei ole mitään ateismia vastaan, ja tiedän,
että siinä joukossa on niitäkin, joiden mielestä uskontoa saa harjoittaa
vapaasti. Kykenen kyllä ymmärtämään, miksi jollakulla ei ole halua tai kykyä
uskoa metafyysiseen entiteettiin, ja sen määräämään supernaturalistiseen
moraaliin (tai etiikkaan, kuten maailmanparantajilla on sitä tapana kutsua
siitä huolimatta että kyseessä on kaksi kokolailla erilaista asiaa). Mielestäni
kuitenkin on aivan eri asia vaivaantua siitä että joku siihen kykenee, eikä se tunnu
olevan kovin tyypillistä uskontoa harjoittaville ihmisille.
Eräs mielenkiintoinen seikka uskonnonvapaudessa on se, että
se ei ole ihmiskunnalle täysin uusi ilmiö. Monissa kulttuureissa on saanut
harjoittaa melkeinpä mitä elämänkatsomusta vain haluaa, ja nämä ovat yleensä
olleet verrattain mahtavia kulttuureja, kuten vaikkapa Rooman imperiumi tai
muinainen Persia. Erona nykyiseen maailmaan, jossa ei olla vieläkään setvitty
täysin mitä uskonnonvapaus tarkoittaa on se, että nämä ovat olleet kulttuureja
ja valtioita joilla on ollut valtionuskonto.
Lisäksi on huomioitava, että Suomalainen kulttuuri on viime
vuosina kasvanut kiinni kristilliseen kulttuurin siinä määrin, että esimerkiksi
joulu ja pääsiäinen ovat menettäneet suuren osan uskonnollisesta merkityksestään,
ja muuttuneet maallisiksi juhliksi.
En siis ymmärrä, miksei koulujen juhlissa tai
aamunavauksissa saa olla uskonnollista sisältöä, tai miksei vaikkapa hotelli
saa päättää itse, pitääkö se huoneissaan Gideonien lahjoittamaa Raamattua.
Niiden paikalla voisi vallan hyvin olla vaikkapa hindulaisia jumaltarinoita ja
alkuperäiskielinen Koraani.
Mutta siitähän tässä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, että ne
ovat, sillä koko uskonnonvapauden problematiikan takana oleva elämänkatsomus ei
joidenkin mielestä taivu siihen, että muita elämänkatsomuksia saa harjoittaa,
ja nämä ihmiset ovat varsin meluisia. Jos kiipeäisin Jyväskylän Kompassilla
puulaatikon päälle, ja julistaisin että jumalaa ei ole, kukaan ei
loukkaantuisi. Kukaan ei välittäisi, mitä nyt jotkut ihmiset pitäisivät minua
outona, koska uskonnollisille piireille ja joillekin ateisteille on jokseenkin
sama mitä kukin uskoo kunhan he saavat harjoittaa omaa uskontoaan, ja muut vain
kuulisivat omaa elämänkatsomustaan julistettavan, mikä on heistä hyvä asia.
Olenkin siis sitä mieltä, että se on koulun, hotellin,
kauppaliikkeen tai muun vastaavan instanssin oma asia, mitä se antaa tiloissaan
julistaa. Se on helppo tapa lisätä monikulttuurisuutta ja/tai suomalaisen
kulttuurin tuntemusta joka on toteutettavissa maahanmuutosta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti