torstai 10. toukokuuta 2012

Uskomaton vapaus

Uskonnonvapaus. Mikä ihana yhdyssana! Yhdyssana, jolla voi tuhota tai nostaa kokonaisia kulttuureita. Suomessa on uskonnonvapaus. Tästä huolimatta mitään uskontoa ei saa harjoittaa tai julistaa julkisella paikalla, ilman että siitä syntyy kalabaliikki. Usein tätä perustelaan sillä että muiden uskontojen edustajat loukkaantuvat tästä. Tämä on kuitenkin vain huono tekosyy, jota käyttää maailman ainoa elämänkatsomus, joka on riittävän ahdaskatseinen loukkaantuakseen muiden uskonnonharjoituksesta. Ateismi.

Sinänsä minulla ei ole mitään ateismia vastaan, ja tiedän, että siinä joukossa on niitäkin, joiden mielestä uskontoa saa harjoittaa vapaasti. Kykenen kyllä ymmärtämään, miksi jollakulla ei ole halua tai kykyä uskoa metafyysiseen entiteettiin, ja sen määräämään supernaturalistiseen moraaliin (tai etiikkaan, kuten maailmanparantajilla on sitä tapana kutsua siitä huolimatta että kyseessä on kaksi kokolailla erilaista asiaa). Mielestäni kuitenkin on aivan eri asia vaivaantua siitä että joku siihen kykenee, eikä se tunnu olevan kovin tyypillistä uskontoa harjoittaville ihmisille.

Eräs mielenkiintoinen seikka uskonnonvapaudessa on se, että se ei ole ihmiskunnalle täysin uusi ilmiö. Monissa kulttuureissa on saanut harjoittaa melkeinpä mitä elämänkatsomusta vain haluaa, ja nämä ovat yleensä olleet verrattain mahtavia kulttuureja, kuten vaikkapa Rooman imperiumi tai muinainen Persia. Erona nykyiseen maailmaan, jossa ei olla vieläkään setvitty täysin mitä uskonnonvapaus tarkoittaa on se, että nämä ovat olleet kulttuureja ja valtioita joilla on ollut valtionuskonto.

Lisäksi on huomioitava, että Suomalainen kulttuuri on viime vuosina kasvanut kiinni kristilliseen kulttuurin siinä määrin, että esimerkiksi joulu ja pääsiäinen ovat menettäneet suuren osan uskonnollisesta merkityksestään, ja muuttuneet maallisiksi juhliksi.

En siis ymmärrä, miksei koulujen juhlissa tai aamunavauksissa saa olla uskonnollista sisältöä, tai miksei vaikkapa hotelli saa päättää itse, pitääkö se huoneissaan Gideonien lahjoittamaa Raamattua. Niiden paikalla voisi vallan hyvin olla vaikkapa hindulaisia jumaltarinoita ja alkuperäiskielinen Koraani.

Mutta siitähän tässä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, että ne ovat, sillä koko uskonnonvapauden problematiikan takana oleva elämänkatsomus ei joidenkin mielestä taivu siihen, että muita elämänkatsomuksia saa harjoittaa, ja nämä ihmiset ovat varsin meluisia. Jos kiipeäisin Jyväskylän Kompassilla puulaatikon päälle, ja julistaisin että jumalaa ei ole, kukaan ei loukkaantuisi. Kukaan ei välittäisi, mitä nyt jotkut ihmiset pitäisivät minua outona, koska uskonnollisille piireille ja joillekin ateisteille on jokseenkin sama mitä kukin uskoo kunhan he saavat harjoittaa omaa uskontoaan, ja muut vain kuulisivat omaa elämänkatsomustaan julistettavan, mikä on heistä hyvä asia.

Olenkin siis sitä mieltä, että se on koulun, hotellin, kauppaliikkeen tai muun vastaavan instanssin oma asia, mitä se antaa tiloissaan julistaa. Se on helppo tapa lisätä monikulttuurisuutta ja/tai suomalaisen kulttuurin tuntemusta joka on toteutettavissa maahanmuutosta riippumatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti