Onko tämä peli joka laittaa N:n Räiskintään?

E3 lähestyy, ja niin myös Wii U:n julkaisu. Wii U:n tuleva suosio riippunee pitkälti sen pelitarjonnasta, missä tilanne on sikäli hyvä, että kolmansista osapuolista ainakin Ubisoft vaikuttaa konsolista aidosti innostuneen, jopa siinä määrin, että Wii U:lle on tulosa paitsi Assassin's Creed 3, myös huhujen mukaan "U:lle" eksklusiivinen Assassin's Creed.

Mutta paljon riippuu myös nintendosta itsestään. Firma on uhonnut aikovansa päästä osingoille myös sille tähän mennessä suljetuista apajista. Yksi niistä ovat tähän mennessä olleet räiskintäpelit. Ja mikäpä Nintendon pelisarjoista olisi parempi tähän kuin Metroid.

On sinänsä mielenkiintoista, että Nintendo Wii, joka oli omalla tavallaan kutakuinkin täydellinen alusta FPS:lle, varmasti luontevampi kuin pädien kakstikkuohjaus, joutui sillä saralla tyytymään lähinnä Red Steeleihin ja Metroid Primeihin. Tähän lienee syynä pitkälti graaffinen teho, joka oli huomattavasti alhaisempi kuin kilpailijoilla ja useimmilla kotikoneilla. Sillä kun kaikki on sanottu ja tehty, se mikä näillä alustoilla nykyään myy ei ole aidosti hauska pelattavuus, vaikka siitä onkin varmasti paljon apua, vaan grafiikat ja niiden loistokkuus. Tässäkään suhteessa Wii U:lla ei pitäisi olla ongelmia, sillä sen pitäisi pystyä pyörittämään vähintäänkin yhtä hienoa grafiikkaa kuin nykyisen konsolisukupolven.

Metroid on pelattavuudeltaan kokenut kymmenessä vuodessa kolme hienoa aivomyrskyä. Ensimmäinen tapahtui Retro Studiosin julkaistessa Mtroid Primen GameCubelle 2002, joka siirsi sarjan onnistuneesti paitsi kolmiulotteiseksi, myös kaupan päälle FPS:säksi, vaikka jotkut tätä nimitystä nikoittelevatkin. 2007 Metroid Prime 3 (ja myöhemmin vielä tehokkaammin Trilogy-kokoelmalevy) siirtyi Wiille ja osoitinkontrolleillaan näytti, että Metroid Primen esinearsenaalia voi käyttää vähän pienemmälläkin nappulamäärällä luontevasti. Viimeinen mullistus tapahtui 2010 kun tarinaltaan hirveä mutta pelillisesti loistava Other M näki päivänvalon Wiillä. Peli yhdisteli luontevasti reaktiopohjaisia väistöliikkeitä ja kahden kuvakulman, ensimmäisen ja kolmannen persoonan, vaihtelua.

Tältä pohjalta vaikuttaa todennäköiseltä, että Wii U:lle ilmestyvä Metroid hyödyntää kummankin lähestymistavan vahvuuksia. Metroid Primessä oli erittäin hyvää 1. persoonassa tapahtuva ympäristön tutkiminen, ja varsinkin tiedon haku ympäristöstä skannerilla, sekä osoituskontrollien ansiosta luonteva ammuskelu, ja sarjan viimeistä osaa lukuun ottamatta myös laaja esinearsenaali. Other M:ssä taas palattiin sarjan juurille kolmannen persoonan käytössä. Hyvin luultavasti jotain tämänsuuntaista tullaan käyttämään. Tulossa lienee viimeaikoina suosituksi noussut kuurupiiloräiskintä.

Miten tämä toimisi? Pelaaja luultavasti pelaa samaan tapaan kuin tavallisella pädillä, käyttäen Unchartedien tyyliin vapaahkoja kontrolleja, jossa ammuskelu tapahtuu suunnilleen pelihahmon rintamasuuntaan kahden tatin kontrolleilla ja mahdollisesti automaattitähtäyksellä, mikä mahdollistaa vapaaman liikkumisen, ja Metroideissa tärkeän tasohyppelyn. Kun tabletti nostetaan ylös, näkymiä ensimmäisestä persoonasta voidaan muutaa liikuttelemalla tablettia Prime 3:n mallin mukaisesti. 1. persoonassa näkee myös konkreettisesti eron esimerkiksi lämpö- tai rontgenvisiirin kanssa, kun 3. persoonasa ne vaikuttavat lähinnä siihen mitä luultavasti oikeaan yläkulmaan läntättävä tutkan ja minikartan sekoitus kertoo. Visiirit, kuten myös aseet vaihdettaneen tablettinäytöllä Erilaisten hotspottien, kuten hakkeroitavien tietkoneiden, käännettävien tekstinpätkien tai tuhottavien maastonkohtien skannailu pysynee manuaalisena, mutta tapahtunee automaattisesti kun 1. persoonassa kursori on kohdalla. Viholliset skannataeen automaattisesti kun tulevat tutkan kantamalle, skanauksen päätyttyä kosketusnäytölle ilmestynee pieni tiedote millainen skannaus tai vihollinen on kyseessä, sekä vihollisten tapauksessa niiden määrä per tyyppi. 3. persoonassa onnistunee myös paitsi suojautuminen, myös vähän isompien ja hitaampien ammusten, sekä fyysisten iskujen väistely nopealla kontrollitatin painaluksella. Morffipallo toimisi niin kuin aiemmin Metroid Primeissä.

Mutta onko tuo vielä Nintendon pääsylippu FPS-markkinoille. Luultavasti ei, siksi tarvitaan jotain minkä vuoksi suurin osa väestä niitä pelaa, nimittäin moninpeli netissä. Tällä ratkaisulla yksi tabletti n riittävästi, joten kontrollit olisivat suurin piirtein samat. Pelimuotoina olisivat luultavasti ne perinteiset. Metroid Prime 2 kuitenkin näytti, että Prime ei käänny kovinkaan sujuvaksi moninpeliksi. Tämä selittynee sen virheillä. Lukitus, naurettavan kestävät pelaajat, hyödyttömät visiirit, ynnä muut tekijät aiheuttivat sen, että MP2:n moninpeli ei ollut erityisen nautittava. Lisäksi asearsenaali oli yksinkertaisesti tylsä, yhteensä viisi asetta, joista yksi  minkäänlaiseen tarkkuuteen vaaditun lukituksen takia miltei käyttökelvottomia, paitsi osuessaan jolloin silää saattoi pitää vastustajan niin toimintakyvyttömänä, että matsi oli miltei siinä kuhan ammuksia riitti. Moninpeli tarvitsee siis erilaisia aseita joilla on oma funktionsa, ja joilla voi osua kunhan taidot riittävät. Lisäkis olisi hyvä saada eri tulitusmoodeja. Ne voisi esimerkiksi pultata olemassaolevin sädeaseisiin halun mukaan. Käyttäen esimerkkinä Metroid Primen aseita, perussäteestä saisi konekiväärin, haulikon, tai tehokkaan tarkkuuskiväärin. Jääsäde haulikkomoodilla ampuisi lyhyen matkan päähän, mutta vaatisi tuskin ollenkaan tähtäämistä, ja konetuli yhdistettynä plasmasäteeseen saisi aikaan liekinheittimen. Ohjuksista luultavasti tehtäisiin kranaatin korvike joka saataisiin tablettia vääntelemällä sihdattua lentämään kaaressa, lukittua, mahdollisesti useampaan kohteeseen/useampi samaan kohteeseen kerralla, sekä tehokkaampana paukkuna superohjukset, toivottavasti omalla ammusvarastollaan tällä kertaa.

Yksityinen valvonta kariutui!

Aamun lehdestä löytyi hyviä uutisia, yksityiset pysäköinninvalvontafirmat eivät saa enää sakottaa, vaan ainoastaan toimia viranomaisten tehtävää helpottavana instanssina. Voin silloin tällöin vaikuttaa riistäjäoikeistolaiselta joka on valmis yksityistämään vaikka oman äitinsä mutta siihen voitte luotta että muutamaa asiaa en vaihda, ja yksi niistä on julkinen valta ja sen käyttö, jonka haluan pitää tiukasti yksityisen puolen hoidossa.

Mitä tällaiset firmat ovat aiemmin toimineet? Aika yksinkertaisesti. Taloyhtiöt ovat sopineet firmojen kanssa, että nämä valvovat taloyhtiön parkkipaikkoja. Parkkipakalle on sitten ilmestynyt kyltti jossa on lukenut jotain tyyliin "Taloyhtiön pysäköintialuetta valvoo Sejase OY, sääntöjen vastaisesta pysäköinnistä peritään [aseta summa tähän]€ arvoinen valvontamaksu. Pysäköimällä hyväksyt ehdot." Maksut ovat olleet samaa luokkaa kuin normaaleissa pysäköintisakoissa.

Okei, tuohan kuulostaa sinänsä hyvältä systeemiltä. Kaksi ongelmaa minulla kyllä on sen kanssa:

1. Julkisen vallan käyttö
Sakottaminen ja pysäköinninvalvonta kuuluvat Poliisilaitoksen tehtäviin, ja parkkisakot menevät valtiolle. En myöskään juuri kannata Poliisin toimivallan vähentämistä, ja siksi on mielestäni naurettavaa, että osa Poliisin toimintavallasta voi kadota tietyllä alueella tuosta noin kahden yksityisen tahon sopimuksesta. Totta, se ei ole kovin merkittävä osa, mutta osa sitä siitä huolimatta. Mikäli Suomen valtio ostaisi julkiset turvapalvelut vaikkapa AB Poliisi OY:ltä, tilanne olisi ehkä toinen. Lisäksi yksityisten firmojen sähellyksessä tuppaa tapahtumaan tiettyjä virhetä, kuten maksumäräyksen antaminen virantoimituksessa olevalle ambulanssille.

2. Ekonomiset syyt
Yksityiset taloyhtiöt sijaitsevat Suomen valtion alueella, ja näinollen ovat oikeutettuja Poliisin palveluihin, joihin kuuluu myös pysäköinninvalvonta. Lisäksi yksityiset valvontafirmat maksavat, joten taloyhtiöt kuluttavat rahojaan täysin turhaan.

Rahaa tahkoten

Terry Pratchettin Kiekkomaailmakirja Making Money (Transworld Publishers) ilmestyi jo vuonna 2007, mutta on siitä huolimatta Kreikan velkakriisin riepottelemassa Euroopassa ajankohtainen nyt. Kirjassa edellisestä suomennetusta sarjan kirjasta Posti kulkee (Going Postal,Transworld Publishers 2004) tuttu Moist von Lipwig (Mika Kivimäen erittäin kömpelösti suomentamana Tahmee) perii koiran, joka omistuksessa on edellisen puheenjohtajan Topsy Lavishin kuoltua 51% Ankh-Morporkin Kuninkaallisesta pankista, ja joka on näin ollen sen uusi puheenjohtaja. Koiran mukana tulee ukasi, että jos Moist ei ota pankkia hoitaakseen, tai koira kuolee muuten kuin luonnollisesti, Salamurhaajien Kilta täyttää hänestä saamansa kontrahdin. Vailla vaihtoehtoja, Moist otta hoitaakseen pankin, ja sen sivutuotteena tulevan Kuninkaalisen rahapajan. Tämä ei miellytä pitkään pankin omistanutta Lavishin perhettä, joka muutamaan otteeseen pyrkii hankkimaan pankin takaisin.
Moistilla riittää muitakin huolia. Kellarissa on Topsyn veljenpojan alkeellinen ekonomiatietokone, kassapäällikkö vaikuttaisi olevan vamppyyri, ihmiset eivät luota pankkeihin, ja rahapaja kaikesta huolimatta onnistuu tekemään rahaa tappiolla. Ratkaisuksi tähän hän alkaa suunnittelemaan paperirahaa jonka arvoa ei määritä kulta vaan kaupinki itse ja myöntämään pieniä lainoja pankin perinteisesti epäluotettavina pitämille henkilöille kuten Persnetto Diblerille tai Kultaisen Joen Kuninkaalle. Tätä eivät arvosta sen enempää Lavishit, kuin Kassapäällikkö Mavolio Bentkään. Samaan aikaan Moistin Golemsäätiölle toimiva kihlattu Adora Belle Dearheart (hieman luontevampana suomennoksena Anna Pusu Sydänkäpynen) etsii Umin kadonneen kulttuurin jälkeensä jättämiä Golemeja, ja päätyy toimittamaan Kaupungille neljätuhatta sotagolemia,joita ainoastaan Moist pystyy näköjään hallitsemaan. Kirjan lopussa Ankh-Morporkin Tyranni Havelock Vetinari juttelee sihteerinsä Drumknottin kanssa veroista tavalla joka antaisi sen ymmärtää olevan kolmannen Most von Lipwig- kirjan aihe.

Making Money on hauska ja teräväkatseinen analyysi rahasta ja länsimaisesta markkinataloudesta Fantasiakirjan vaatteissa Terry Pratchettin ainutkertaiseen tyyliin. Kirja on täynnä nokkelaa sanailua ja komiikkaa, mutta sen alta löytyy erittäin syvällinen teksti. Suosittelen lämpimästi sen lukemista kaikille joilla on intohimoja nykyaikaisesta markkinataloudesta tai Kreikan kriisistä.


Kirjan suomennos on mitä luultavammin tulossa syksyllä 2013.

Uskomaton vapaus

Uskonnonvapaus. Mikä ihana yhdyssana! Yhdyssana, jolla voi tuhota tai nostaa kokonaisia kulttuureita. Suomessa on uskonnonvapaus. Tästä huolimatta mitään uskontoa ei saa harjoittaa tai julistaa julkisella paikalla, ilman että siitä syntyy kalabaliikki. Usein tätä perustelaan sillä että muiden uskontojen edustajat loukkaantuvat tästä. Tämä on kuitenkin vain huono tekosyy, jota käyttää maailman ainoa elämänkatsomus, joka on riittävän ahdaskatseinen loukkaantuakseen muiden uskonnonharjoituksesta. Ateismi.

Sinänsä minulla ei ole mitään ateismia vastaan, ja tiedän, että siinä joukossa on niitäkin, joiden mielestä uskontoa saa harjoittaa vapaasti. Kykenen kyllä ymmärtämään, miksi jollakulla ei ole halua tai kykyä uskoa metafyysiseen entiteettiin, ja sen määräämään supernaturalistiseen moraaliin (tai etiikkaan, kuten maailmanparantajilla on sitä tapana kutsua siitä huolimatta että kyseessä on kaksi kokolailla erilaista asiaa). Mielestäni kuitenkin on aivan eri asia vaivaantua siitä että joku siihen kykenee, eikä se tunnu olevan kovin tyypillistä uskontoa harjoittaville ihmisille.

Eräs mielenkiintoinen seikka uskonnonvapaudessa on se, että se ei ole ihmiskunnalle täysin uusi ilmiö. Monissa kulttuureissa on saanut harjoittaa melkeinpä mitä elämänkatsomusta vain haluaa, ja nämä ovat yleensä olleet verrattain mahtavia kulttuureja, kuten vaikkapa Rooman imperiumi tai muinainen Persia. Erona nykyiseen maailmaan, jossa ei olla vieläkään setvitty täysin mitä uskonnonvapaus tarkoittaa on se, että nämä ovat olleet kulttuureja ja valtioita joilla on ollut valtionuskonto.

Lisäksi on huomioitava, että Suomalainen kulttuuri on viime vuosina kasvanut kiinni kristilliseen kulttuurin siinä määrin, että esimerkiksi joulu ja pääsiäinen ovat menettäneet suuren osan uskonnollisesta merkityksestään, ja muuttuneet maallisiksi juhliksi.

En siis ymmärrä, miksei koulujen juhlissa tai aamunavauksissa saa olla uskonnollista sisältöä, tai miksei vaikkapa hotelli saa päättää itse, pitääkö se huoneissaan Gideonien lahjoittamaa Raamattua. Niiden paikalla voisi vallan hyvin olla vaikkapa hindulaisia jumaltarinoita ja alkuperäiskielinen Koraani.

Mutta siitähän tässä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, että ne ovat, sillä koko uskonnonvapauden problematiikan takana oleva elämänkatsomus ei joidenkin mielestä taivu siihen, että muita elämänkatsomuksia saa harjoittaa, ja nämä ihmiset ovat varsin meluisia. Jos kiipeäisin Jyväskylän Kompassilla puulaatikon päälle, ja julistaisin että jumalaa ei ole, kukaan ei loukkaantuisi. Kukaan ei välittäisi, mitä nyt jotkut ihmiset pitäisivät minua outona, koska uskonnollisille piireille ja joillekin ateisteille on jokseenkin sama mitä kukin uskoo kunhan he saavat harjoittaa omaa uskontoaan, ja muut vain kuulisivat omaa elämänkatsomustaan julistettavan, mikä on heistä hyvä asia.

Olenkin siis sitä mieltä, että se on koulun, hotellin, kauppaliikkeen tai muun vastaavan instanssin oma asia, mitä se antaa tiloissaan julistaa. Se on helppo tapa lisätä monikulttuurisuutta ja/tai suomalaisen kulttuurin tuntemusta joka on toteutettavissa maahanmuutosta riippumatta.

Avointa rahastusta hyvää tarkoittaen

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa, mutta jatketaan. Välissä on siis ehtinyt tapahtua lähinnä asevelvollisuus, ja autokoulun 2. vaihe. Olen myös löytänyt työharjoittelupaikan jyväskylän kaupunginkirjastosta.

Eli joo. Autokoulun toinen vaihe tuli tänään suoritettua loppuun. Valitettavasti Poliisin lupapalvelu oli jo ehtinyt sulkea ovensa, joten en ehtinyt tilaamaan pitkäaikaista ajokottia. Onneksi varsinaista kiirettä ei ole, sillä korttini on voimassa 27.5. asti. Ehdin siis käydä tiputtamassa kyseisen previn sinne huomenissa.

Se, mikä tässä järjestelyssä on mielenkiintoista, on kuitenkin se, että vaikka koko juttu on ilmiselvä rahastus niin autokoulujen, ajoharjoitteluratojen kuin virkavalankin suunnalta, oli 2. vaihe yllättävän hyödyllinen kokemus, joka tähätäsi nimenomaan turvallisen ja ekologisen ajotapaan.

Mistä 2. vaihe vsiis koostuu? Niille, joille tämä on vielä vähän auko, mutta aikovat kortin ajaa se kerrottakoon:

2. vaiheessa on yksi ajotunti, jonka aikana harjoitellaan mahdollisimman sästeliästä ja turvallista ajoa. Jyväskylän autokouluissa se on yleensä tehty sillä, että oppilas kiertää opettaja kyydissään kaksi lenkiä. Toisen nin kuin on tottunut ajamaan, ja toisen pyrkien sovetamaan opettajan antamia ohjeita. Itselläni tämä toimi varsin hyvin. 2. lenkillä säästöä tuli 2 minuuttia ja noin litra bensiiniä per 100km.

Sitten on vielä niinkutsuttu ratapäivä, eli noin 5h ppitunteja ja ajoharjoittelua ajoradalla. Mukana on yleensä noin 1-1,5h ajojärjestelyasiaa, noin 3,5h ajoa ja loppu liikenneturvallisuutta.

Kaiken kaikkiaan sinänsä hyödyllinen, mutta täysin rahastuksenmakuinen ruljanssi.

Blogi aloitettu

Hei!

Olen Roikka, Jyväskylässä asuva abiturientti, joka päätti aloittaa blggaamisen täyttääkseen joutilasta aikaansa. Kiinnostukseni kohteita ovat muummuassa, filosofia, erityisesti etiikka ja yhteiskuntafilosofia, politiikka, kirjallisuus ja videopelit, joista tulen tähän blogiini kirjoittamaan. Uskonnolliselta kannaltani olen evankelisluterilainen. Kuulun myös herännäisyytenä tai körttiläisyytenä tunnetun herätysliikkeen piiriin.

Poliittiselta kannaltani sijoitun kevyesti oikealle, Piraateista konservatiivimpaan, Kristillisdemokraateista evankelisluterilaisempaan ja Vihreistä realistisempaan suuntaan. Kannatan palvelujen tuotannon sirtämistä yksityiselle sektorille joitain instansseja kuten poliisia, palolaitosta, verokarhua tai armeijaa lukuunottamatta, yleistä asevelvollisuutta, eduskuntapaikkojen jakamista sen mukaan montako prosenttia kukin puolue on äänistä saanut, sekä poliittisen valistuksen lisäämistä peruskouluihin.

Filosofiselta kannaltani olen epikurolainen jonka mielestä filosofian tulisi palata tavallisten ihmisten luo, eikä odottaa että he tulevat filosofian luo, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi filosofiasta on tultava kansantajuisempaa.

Kirjalliseen makuuni kuuluu paitsi laadukas fantasiakirjallisuus (eli noin 5% kaikesta vuoden 1997 jälkeen kirjoitetusta fantasiasta) myös paljon klassikkoja. Ehdottomasti huonoimmat koskaan lukemani kirjat ovat olleet Harry Potterit ja Alastalon Salissa.

Pelimakuni on myös hieman kliseinen, sillä the Legend of Zelda: Ocarina of Time on minusta ihan oikeasti se maailman paras peli. Zeldojen lisäksi olen ehtinyt tykästymään muihinkin Nintendon pelisarjoihin, sekä myös Assassin's Creedeihin, Total Wareihin ja Final Fantasyihin numerolla VI tai pienempi.